on se kummallinen asia tuo rakkaus. oli kohteena avovaimo tai jalkapallo, se saa ihmisen tekemään joskus vähän hölmöjäkin juttuja...tänään taas tuli huomattua: olenhan tässä sairastanut keuhkoputkentulehdusta pitkältä viime viikosta ja nyt jo lähes terve..tänään oli sitten puulaakifutiksen välierä ja olin lupautunut paikalle vaan koutsaamaan...puoliajalla tilanne oli 1-1 ja peli takkusi pahasti...kiersin kuin kissa kuumaa puuroa kädet taskussa kyynärpäitä myöten ...kävin sanomassa rakkaalle, että mun on ihan pakko mennä, mutta otan varovasti...juoksin takapaksille ja kaivoin pumat esille..ja eikun kentälle...pyhät lupaukset varovaisuudesta unohtui ja juoksin kuin aropupu ympäriinsä...lima lensi ja peli kääntyi meille...voitimme pelin 7-2..saa nähdä mitä kroppa tykkää...tiedän,tiedän että se on vaarallista...ei vaan voinu mitään...35wee ja sydän on kuin pienen lapsen...